Pääkopan muovailuvahaa


”Sinä, sinun ilosi ja murheesi, muistosi ja tavoitteesi, tuntemuksesi omasta minuudestasi ja vapaasta tahdostasi, eivät itseasiassa ole mitään muuta kuin valtavien hermosolujoukkojen ja niissä vaikuttavien molekyylien toimintaa” sanoi aikanaan lääketieteen Nobelilla palkittu fyysikko Francis Crick ja tämä on se lähtökohta, josta ainakin osa aivotutkijoista tarkastelee maailmaa. Raadollisissa sanoissa piilee myös tärkeä viesti: kehosi ja aivojesi hermosolujoukkojen kunto ja toimintakyky voi huomaamattomasti vaikuttaa siihen, miten arjessasi toimit.

Opiskellessani ihmiskehon toimintaa ja suorituskyvyn kehittämistä urheilun näkökulmasta törmäsin lukemattomia kertoja harjoittelun perusperiaatteisiin, joista etenkin ajatus harjoittelun spesifisyydestä on merkityksellinen myös arkielämässä. Harjoittelun spesifisyys tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että juoksemaan oppii parhaiten juoksemalla ja uimaan uimalla. Tämä itsestäänselvyydeltä kuulostava ajatus pohjaa siihen, että kehomme pyrkii sopeutumaan ja muokkaamaan itseään ympäristön vaatimusten mukaisesti. Elimistömme oppiminen/sopeutuminen ei kuitenkaan aina vie meitä oikeaan, haluamaamme suuntaan: urheilijat tietävät, että kova työ lajin parissa ei ole tae itse suorituksen kehittymisestä, joskus suorituskyky jopa laskee.

Iso osa sopeutumisesta tapahtuu aivoissamme. Aivojen muovautuvuus on erityisen nopeaa lapsuudessa mutta se jatkuu läpi elämän. Ikääntyminen ja se ympäristö, jonka kanssa vuorovaikutamme, muokkaa aivojamme [1]. Elämämme rutiinit ja toimintamallit vaikuttavat harjoituksenomaisesti ja muokkaavat aivojamme. Vilkuiletko puhelintasi vähän väliä? Tyhjän hetken tullen huomaatko tiedostamattomasti kaivaneesi puhelimen taskustasi?  Aivosi muovaantuvat rakenteiltaan sekä toiminnaltaan ja oppivat hamuamaan välitöntä viihdettä tai peukutuksia luuristasi [2]. Puhelimesta ei tietenkään lyhyellä aikavälillä ole ongelmaa mutta kuinka tämä toimintamalli auttaa sinua pitkässä juoksussa tai miten se vaikuttaa kehoosi? Harjoittelun spesifisyyden mukaisesti puhelimen vilkuilu tekee sinusta mestarivilkuilijan tai erilaisten hälytysten havaitsemisen ammattilaisen ja tähän pystyt vaikket keskittyisi asiaan. Kysymys kuuluukin, onko tämä se mitä haluat elämältäsi vai viekö se sinua itseasiassa kauemmaksi tavoitteistasi ja haittaako se kokonaishyvinvointiasi?

Tämän aivoituksen tarkoituksena on herätellä sinua miettimään
sitä, miten itseasiassa kulutat arvokasta aikaasi? Edistävätkö tekemisesi
itsellesi tärkeiden asioiden toteutumista elämässä? Muovailetko pääkoppaasi
haluamaasi suuntaan.

  1. Mora, F. 2013. Successful brain
    aging: plasticity, environmental enrichment, and lifestyle. Dialogues in
    clinical neuroscience.
  2. Horvath, J., Mundinger, C.,
    Schmithgen, M.M., Wolf, N.D., Sambataro, F., Hirjak, D., Kubera, K.M., Koenig,
    J. & Wolf, R.C. 2020. Structural and functional correlates of smartphone
    addiction. Addictive behaviors.  

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *